Viikonloppu alkaa olla käsitelty taas tältä erää. Tiski- ja pyykkikone pyörivät ja kameran muistikortille kertyneet kuvat on siirretty koneelle käsittelyä varten. Viikonloppu on ollut täynnä touhua ja tohinaa ja siten onkin paljon saatu aikaiseksi. Siitä seuraavassa.
Lauantaiksi olimme päättäneet järjestää puutalkoot. Keväällä pellon reunaan kasattu puupino piti siirtää tontin toiselle reunalle ja tavoitteena oli saada vielä pilkkomista odottavat pöllit pilkottua. Muutakin touhua oli suunnitelmissa, mutta aika loppui kesken. Työlistalle jäi siis tekemistä vielä seuraaviinkin talkoisiin! 🙂
En pysty tässä kiittämään talkoisiin osallistuneita riittävästi – teitte kaikki todella suuren palveluksen meille, josta lupaamani tuparikutsu ja kylpypaljulupaus ovat vain pieni korvaus näkemästänne vaivasta. Anssi, Kari, Matti, Mika, Toni, Saara, Mikko, Tia, Eija, Martti, Jorma, Ilkka, Birgit ja etäosallistuja Aino-Kaisa – iso kiitos! Puupino siirtyi, pöllikasa pieneni huomattavasti, ruoka oli hyvää ja sitä oli vähintäänkin riittävästi, seura hyvää, läppä välillä luokatonta ja sääkin suosi suurimman osan aikaa.
Tänään sunnuntaina olimme suurimman osan päivästä kaksin ja maalasimme läjän ulkoverhouspaneelia tehostevärillä (Rautaruukin RR23 – sama kuin peltikatossamme). Ystävämme Antti ilmaantui paikalle iltapäivällä ja tilusten kiertämisen ohessa, mukavan turinoinnin lomassa pressutimme klapipinot, siivosimme Micken pressut parempaan kuosiin ja ihmettelimme karkumatkalla ollutta koiraa. Kiitos Antti avusta – pienikin apu ja juttuseura on aina tervetullutta!
Kuvia:
Raksatuonttukin piipahti eilen puupinolla. Samoin sisilisko, joka jaksoi poseerata pitkään ja hartaasti useamman kuvan ottamisen ajan täysin liikkumatta paikoillaan. Gallerian kolmesta viimeisestä kuvasta voi ihastella Koskenkylän Puu Oy:n meille tekemää ulkoverhouspaneelia sekä sen pontteja – kapea ja matala täyspontti, joka nostaa itse paneelin pääosaan jättämättä liian isoja varjoja seinäpintaan. Pintaan sudittu Vinha sävytettynä RR23:ksi on siis tehosteväri, joka tulee ikkunoiden ylä- ja alapuolelle. Loput seinästä tulee paneelilla, joka on toimitettu valmiiksi pintamaalattuna (Vinha sävynä 603X) suoraan sahalta.
Paneelia alkaa siirtymään kiinni seinään jo huomenna. Micke ainakin lupasi näin. Huomenna asennetaan myös sadevesikourut päärakennuksen pitkille sivuille – mikäli ei sada liikaa siis. Illalla työpäivän jälkeen on kyllä taas suuntana raksa – ulkoverhouspaneeli asennettuna seinään on kyllä ihan pakko nähdä!
Yllä olevassa galleriassa oleva ensimmäinen kuva on otettu päärakennuksen sisältä ja kuvaa katossa käytettyä rakennetta, joka herätti keskustelua talkooporukan keskuudessa. Puhelinsoitto Mickelle selvensi asian, jota moni ihmetteli – miksi peltikaton ja ruoteiden välissä ei ole kosteussulkua? Sitä ei tarvita. Konesaumattu peltikatto on itsessään täysin tiivis ja ulkopuolelta ei vettä katteen alle pääse muualta kuin läpivienneistä, jotka tietenkin tiivistetään asian vaatimalla tavalla. Rakenteen sisäpintaan muodostuva kondenssivesi taas ei pääse putoamaan suoraan yläpohjan eristevilloihin, vaan siirtyy ruoteisiin, joista kosteus haihtuu/kuivuu sen verran tehokkaasti, ettei vaaranna rakenteen toimivuutta tai käyttöikää. Jos katon kiinnityksessä olisi käytetty kateruuveja, olisi kosteussulku pitänyt asentaa ja se taas olisi vaatinut huomattavasti monimutkaisemman kattorakenteen. Aina oppii jotain uutta…
Nyt mukavaa sunnuntai-iltaa ja työn iloa alkavalle viikolle sekä raksaajille, että muillekin touhuajille niin ansiotöissä kuin raksapuuhasteluissa!
Ja niin. Koko päivän polttavaan kysymykseen vastaus – missä olit kymmenen vuotta sitten? Herttoniemen Vehossa ihmettelmässä miksi yksikään automyyjistä ei ollut kiinnostunut esittelmään minulle uutta autoa, vaan tuijotti mielummin telkkaria. Vastauksen sain, kun lähdin itsekin kotiin ja avasin television.
PS. Pinolla on klapeja noin 40m3. Riittänee hetkeksi.
Villa Osmankäämi 