Tässä vaiheessa pitää tehdä välitilinpäätös tilanomistajan koneiden ja laitteiden osalta. Risuja ja ruusuja siis käyttökokemuksien osalta.
Stihl MS230CBE-moottorisaha:
Eniten käytössä ollut laite – aivan ylivoimaisesti. Käyttö on helppoa ja sujuvaa – kiitos ergostartin, pikalukitusten ja ketjun kiristimen. Tankkaus sujuu myös helposti riittävän isojen täyttöaukkojen ansiosta. Nitinää tälläisen aloittelevan moottorisahan omistajan kannalta aiheuttaa teräketjun nopea tylsyminen, joka voi tietysti olla myös käyttäjälähtöistä (vai voiko muka moottorisahalla sahata väärin siten, että ketju siitä tylsyy jotenkin erityisen nopeasti?). Sahalla on kaadettu, karsittu ja pätkitty pääsääntöisesti kuusta, koivua ja haapaa hangen päällä, joten hiekalla tai kivillä ei teräketjua ole rasitettu. Ketjun on saanut vaihtaa käytännössä viimeistään kahden viikonlopun sahaamisen jälkeen. Ketjun teroittamista en ole vielä opetellut – nopeampaa on vaihtaa suoraan uusi ketju.
Pikkusen painavan oloinen tuo 230 on puiden karsintaan, varsinkin alkuun tuntui siltä – nyt on käytön myötä ilmeisesti käsivarsiin tullut sen verran jerkkua lisää, että jaksaa heilutella tuota melko sujuvasti.
Stihl FS350-raivaussaha:
Muutamana viikonloppuna koekäytetty puoliammattilaisraivuri, jossa on tehoa ja vääntöä vaikka kuinka. Painaa aika paljon verrattuna markettivehkeisiin, mutta huippuhyvät valjaat pelastaa homman reilusti plussan puolelle. Vesakko kaatuu hyvää tahtia tuollaisella vehkeellä ja metsän/niityn pohjien siistiminen on yhtä juhlaa.
Tästä vehkeestä kertynee lisää kokemuksia vappuna.
Scheppach OXT 500 -klapikone:
Itse en tätä ole käyttänyt kuin kaksi kertaa, mutta isä on kilkutellut menemään jo useamman pinokuution klapeja. Nopeamminhan riski mies tekee ensimmäisen tunnin klapeja terävällä Fiskarsin pilkkomiskirveellä, mutta tunnin jälkeen alkaa ero kutistua ja parin tunnin jälkeen veikkaan klapikoneen olevan jo reilusti edellä. Tässä on reilun 2kW sähkömoottori, joka taas vaatii vähintään 2,5mm2 jatkojohdon toimiakseen (tuli todettua viime viikonloppuna). Varmasti hintansa arvoinen laitos tämmöisessä käytössä, kun klapien määrä on vielä alle 100 kuutiota.
Kränzle 10/120HD -painepesuri:
Paras painepesuri, jota olen koskaan käyttänyt. Ei tietenkään pärjää kuumavesi- tai ammattipesureille, mutta kotikäyttöön todella pätevä laite. Runko metallia, kaikki osat vaihdettavissa ja huollettavissa itse ilman vaikeita purkutoimenpiteitä. Pitkä ja joustava paineletku, jolla yltää auton ympäri siirtämättä itse konetta mihinkään. Miinuksena ehkä pesuaineen suorasyöttömahdollisuuden esim. mattoja pestessä mäntysuopaliuokselle puuttuminen.
Painepesuria koeponnistan huomenna auton pesun merkeissä.
Muut:
Klapikonetta varten hankittiin 16A:n alakeskus ja parikymmentä metriä jatkojohtoa – näille on varmasti käyttöä myöhemminkin.
Motivaatiokämppään muuttaessa tuli hommattua uusi Boschin akkuporakonekin – käyttö on vaan jäänyt vähemmälle, mutta uskoisin, että viimeistään vuoden päästä sillekin sitten paikka ja aika löytyy.
Tietotekniikkaankin on tullut investoitua. Vaimolle hankittiin uusi 13″ MacBook Pro surffaamista ja pienimuotoista kuvankäsittelyä varten edellisen MBP:n sanottua työsopimuksensa irti. Kuvankäsittelyä pyörittämään hommasimme perheeseen Mac Pro:n, josta ei ole kuin hyvää sanottavaa: nopea, hiljainen, nopea ja sanoinko jo, että se on nopea? Lightroom ja Photoshop pyörii aivan eri tahtiin kuin läppärillä.
Valokuvaaminen on nyt valitettavasti jäänyt vähemmälle, mutta hommasin kuitenkin nkon.nl -verkkokaupasta laturin käsisalamien pienoisakuille. Lataa, purkaa, elvyttää ja testaa 1-4 AA- tai AAA-kokoista akkua tarvittaessa nopeastikin.
Autoon asennutin Brink/Thulen irroitettavan vetokoukun ja tavaroiden roudaamiseen ostin serkulta kuomullisen ison peräkärryn, jossa on lehtijouset ja iskarit – tulee erittäin kivuttomasti ja tasaisesti perässä, vaikka kuormaa olisi enemmänkin kyydissä.
Hakusessa vielä: lumilinko ja muu lumenluontivälineistö, ruohonleikkuri ja muu puutarhavälineistö – nämä toki vasta reilun vuoden päästä ajankohtaisia.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...