Sisähommat aloitettu

Tällä viikolla on meillä tehty raksalla sisähommia Micken, Oskarin sekä Kymppiputken herrojen toimesta. Micke ja Oskari asentelivat eristeitä seiniin hankalimpiin paikkoihin ja Kymppiputki pääsi vauhtiin sisähommien osalta asentamalla IV-putkia yläpohjaan.

On meillä ulkohommiakin tehty. Sekä raksalla, että muualla. Raksan osalta olemme keskittyneet viimeisiin pintakäsittelysessioihin eli Woodexin puunsuojan sutimiseen terassien sekä kuistin tolppiin ja palkkeihin. Tänään saimme tuonkin urakan valmiiksi, kun päärakennuksen terassin kuningaspalkki sai pintaansa toisen kerroksen puunsuojaa. Keväällä sitten ehkä vielä yksi käsittelykerros, mutta talvi saa nyt tulla – Villa Osmankäämi on sudittu siihen kuntoon, että saa tuulla ja tuivertaa sekä sataa vaikka pieniä mummoja!

Muualla kuin raksalla ulkohommat ovat olleet myös talveen valmistautumista. Autoihin vaihdettiin (jo nyt) talvirenkaat sekä isän ja äidin luona kävimme auttamassa pihan haravoinnissa. Yllttävän hyvää olkapäätreeniä tuo haravan heiluttelu!

Viikolla vietimme myös kihlavuosipäivää ja kävimme juhlistamassa sitä Bistro Helsinki 15:ssä. Ohessa muutama kuva. Kuten aikaisemminkin, ruoka oli loistavaa, palvelu moitteetonta ja viinit toimivat ruokien kanssa juurin niinkuin niiden pitikin! Tänne palaamme aina uudestaan ja uudestaan.

Muutenkin tällä viikolla on ruoka ollut isossa roolissa. Äiti loihti mahtavan illallisen lauantaille. valkosipulietanoita, paistettua lohta salaattipedillä, Burgundin pataa sekä tuoretta ananasta madeiralaisittain. Oli hyvää! Alla muutama kuva tästäkin herkuttelusta.

 

Aperitiiviksi isä sekoitti Dry Martinit. Nam.

Sunnuntaiaamupäivä menikin sitten renkaita vaihtaessa, haravoidessa ja raittiista ilmasta nauttien. Siitäkin muutama kuva.

Sitten ne loput raksakuvat. Ilmastointiputkea, kattotuoleja, Askon tekemä kuorma-auton purkuramppi terassin edessä ja Woodex Aqvaa (sävy 1836) erinäisissä puupinnoissa. Nämä nyt ei kiinnosta varmaankaan ketään…

Ai niin. Kaakonkulmalla vieraillessa pyörähdimme Karhulassa ja siellä valmisteilla olevalla uudella asuinalueella. Löysimme Villa Osmankäämin kaksoiskappaleen värityksen osalta – tai no, ainakin melkein. Kuvaa ei nyt tullut otettua, mutta terveisiä vaan sinnekin, jos tätä luette! Ja nyt ne kuvat.

Niin joo. Olihan Micke tehnyt ulkohommiakin vähän. Aloitti perjantaina alapohjan tuuletusputkien asennukset. Kuten kuvasta näkyy.

Tänään meni ilta sitten raksalla siivotessa ja pakatessa peräkärryä ensi viikon kaatiskeikkaa varten. Muovit ja sekajäte lähtee viimeistään keskiviikkona ja metalliromu sekä loput sekajätteestä toisessa kuormassa sitten heti perään. Viikonloppuna onkin sitten oltava siistiä – meille tulee näet vieraita. Siitä kerromme lisää viimeistään loppuviikosta.

Nyt nukkumaan. Reipasta tulevaa raksaviikkoa kaikille!

Talkoot ja maalaustouhuja

Viikonloppu alkaa olla käsitelty taas tältä erää. Tiski- ja pyykkikone pyörivät ja kameran muistikortille kertyneet kuvat on siirretty koneelle käsittelyä varten. Viikonloppu on ollut täynnä touhua ja tohinaa ja siten onkin paljon saatu aikaiseksi. Siitä seuraavassa.

Lauantaiksi olimme päättäneet järjestää puutalkoot. Keväällä pellon reunaan kasattu puupino piti siirtää tontin toiselle reunalle ja tavoitteena oli saada vielä pilkkomista odottavat pöllit pilkottua. Muutakin touhua oli suunnitelmissa, mutta aika loppui kesken. Työlistalle jäi siis tekemistä vielä seuraaviinkin talkoisiin! 🙂

En pysty tässä kiittämään talkoisiin osallistuneita riittävästi – teitte kaikki todella suuren palveluksen meille, josta lupaamani tuparikutsu ja kylpypaljulupaus ovat vain pieni korvaus näkemästänne vaivasta. Anssi, Kari, Matti, Mika, Toni, Saara, Mikko, Tia, Eija, Martti, Jorma, Ilkka, Birgit ja etäosallistuja Aino-Kaisa – iso kiitos! Puupino siirtyi, pöllikasa pieneni huomattavasti, ruoka oli hyvää ja sitä oli vähintäänkin riittävästi, seura hyvää, läppä välillä luokatonta ja sääkin suosi suurimman osan aikaa.

Tänään sunnuntaina olimme suurimman osan päivästä kaksin ja maalasimme läjän ulkoverhouspaneelia tehostevärillä (Rautaruukin RR23 – sama kuin peltikatossamme). Ystävämme Antti ilmaantui paikalle iltapäivällä ja tilusten kiertämisen ohessa, mukavan turinoinnin lomassa pressutimme klapipinot, siivosimme Micken pressut parempaan kuosiin ja ihmettelimme karkumatkalla ollutta koiraa. Kiitos Antti avusta – pienikin apu ja juttuseura on aina tervetullutta!

Kuvia:

Raksatuonttukin piipahti eilen puupinolla. Samoin sisilisko, joka jaksoi poseerata pitkään ja hartaasti useamman kuvan ottamisen ajan täysin liikkumatta paikoillaan. Gallerian kolmesta viimeisestä kuvasta voi ihastella Koskenkylän Puu Oy:n meille tekemää ulkoverhouspaneelia sekä sen pontteja – kapea ja matala täyspontti, joka nostaa itse paneelin pääosaan jättämättä liian isoja varjoja seinäpintaan. Pintaan sudittu Vinha sävytettynä RR23:ksi on siis tehosteväri, joka tulee ikkunoiden ylä- ja alapuolelle. Loput seinästä tulee paneelilla, joka on toimitettu valmiiksi pintamaalattuna (Vinha sävynä 603X) suoraan sahalta.

Paneelia alkaa siirtymään kiinni seinään jo huomenna. Micke ainakin lupasi näin. Huomenna asennetaan myös sadevesikourut päärakennuksen pitkille sivuille – mikäli ei sada liikaa siis. Illalla työpäivän jälkeen on kyllä taas suuntana raksa – ulkoverhouspaneeli asennettuna seinään on kyllä ihan pakko nähdä!

Yllä olevassa galleriassa oleva ensimmäinen kuva on otettu päärakennuksen sisältä ja kuvaa katossa käytettyä rakennetta, joka herätti keskustelua talkooporukan keskuudessa. Puhelinsoitto Mickelle selvensi asian, jota moni ihmetteli – miksi peltikaton ja ruoteiden välissä ei ole kosteussulkua? Sitä ei tarvita. Konesaumattu peltikatto on itsessään täysin tiivis ja ulkopuolelta ei vettä katteen alle pääse muualta kuin läpivienneistä, jotka tietenkin tiivistetään asian vaatimalla tavalla. Rakenteen sisäpintaan muodostuva kondenssivesi taas ei pääse putoamaan suoraan yläpohjan eristevilloihin, vaan siirtyy ruoteisiin, joista kosteus haihtuu/kuivuu sen verran tehokkaasti, ettei vaaranna rakenteen toimivuutta tai käyttöikää. Jos katon kiinnityksessä olisi käytetty kateruuveja, olisi kosteussulku pitänyt asentaa ja se taas olisi vaatinut huomattavasti monimutkaisemman kattorakenteen. Aina oppii jotain uutta…

Nyt mukavaa sunnuntai-iltaa ja työn iloa alkavalle viikolle sekä raksaajille, että muillekin touhuajille niin ansiotöissä kuin raksapuuhasteluissa!

Ja niin. Koko päivän polttavaan kysymykseen vastaus – missä olit kymmenen vuotta sitten? Herttoniemen Vehossa ihmettelmässä miksi yksikään automyyjistä ei ollut kiinnostunut esittelmään minulle uutta autoa, vaan tuijotti mielummin telkkaria. Vastauksen sain, kun lähdin itsekin kotiin ja avasin television.

PS. Pinolla on klapeja noin 40m3. Riittänee hetkeksi.

Äidin lihapadat

Kaiken touhuamisen ja töhöttämisen keskellä on jäänyt talkoohommien ehkäpä kaikkein tärkein asia kommentoimatta ja läpikäymättä sen vaatimalla tasolla – eväät ja ruokahuolto.

Kotona olen saanut nauttia äidin loistavista kokkauksista ja ruokavirityksistä pienestä pitäen ja tahti ei ole laantunut Projekti Osmankäämin aikana – päinvastoin. Äiti on pitänyt sekä isäni, että myös käytännössä minut ja rouvani murkinoissa kaiken kevättä ja kesää. Välillä on isän kautta tullut ”terveisiä”, että:”Ettekös te siellä ole ollenkaan syöneet, kun eväitä on kannettu takaisin kotiin?”. Ollaan syöty, mikä on jaksettu ja ehditty – usko pois.

Viikonloppuja olemme viettäneet vanhempieni luona useasti tämän vuoden aikana. Sauna on hyvä houkutin, sillä omaa sellaista ei motivaatiokämpässä ole. Ja mikäs on saunoessa, kun ”jos minä jotain pientä iltapalaa sillä aikaa teille” tarkoittaa ”piloille paistettuja sämpylöitä” (lue: taivaallisen suussasulavia) ja ”ikinä ette ole tämmöistä saaneet ja toista kertaa ette tule saamaan”-virityksiä. Kuten esimerkiksi lauantaina. Uunimunakkaita, joista tuli kohokkaita.

Hyvä on ollut talkooporukan touhuta, kun pöperössä löytyy.

Asioita tulee pidettyä välillä huomaamattaan ja vahingossa itsestäänselvyyksinä ja kiitos jää sanomatta turhan usein.

Tässä kuitenkin iso, vilpitön ja täydestä sydämestä: KIITOS ÄITI.

Ruokapostauksia tulee myös jatkossa lisää – lupaan. Reseptejäkin saa pyytää, jos kiinnostaa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: