Polttopuut – revisited

Ne polttopuut. Niitä on ja paljon.

Kokonaismäärä, joka tiluksilta on maaliskuun alun jälkeen kaadettu, pätkitty, halkaistu ja laitettu pinoon, on noin 110-120 m3. Meille omaan pihaan jäi pinoihin n. 60 m3, vanhempien pihaan siirtyi n. 40 m3 ja Aku-serkulle sekä pääsuunnittelijallemme Kimille yhteensä n. 10-20 m3.

Paljonko se sitten vaati töitä. No paljon. Käytännössä kaikki maalis-, huhti- ja toukokuun viikonloput sekä osan arki-illoistakin Tilhi lauloi, kaksitahtibensa ja teräketjuöljy tuoksui ja hiki virtasi. Klapikoneen käyttötunnit lähentelevät nyt 300:aa, teräketjuja on mennyt omassa moottorisahassa 8 kpl ja laippoja 3 kpl, bensaa arviolta n. 20 litraa, teräketjuöljyä arviolta ainakin 5 litraa. Isän moottorisaha kulutti kaksi laippaa, viisi ketjua ja yhden täyshuollon. Oma Stihl pitäisi huollattaa tässä syksyllä ja viedä nuo kovapalateräketjut teroitettavaksi, kun niitä en käsipelillä jaksanut/viitsinyt/ehtinyt teroittaa vieläkään – ovat sitten iskussa seuraavaa kertaa varten.

Kesäkuussa oli pieni tauko polttopuiden osalta, mutta muutamana päivänä niitäkin tehtiin ja klapikone sai laulaa. Heinäkuussa oli vielä hiljaisempaa klapien osalta. Elokuussa alkoi ahdistamaan ja päätin pyytää kavereita, sukulaisia ja kollegoita töistä apuun syyskuun puolella. Kaksi täyttä viikonloppua vaihtelevalla miehityksellä ja valmista tuli – jäi niitä pöllejä vielä jemmaan, jos oikein kauhea ikävä klapikoneen laulantaa tulee.

Kuvia:

 

Tässä viimeisen polttopuuviikonlopun lähtötilanne lauantaiaamulta.

Työkaveri Niko sai pikkuraksaajasta apulaisen koneenkäyttäjäksi.

Tähän päädyttiin sunnuntaiaamuksi.

Pinottiinkin välillä eli sunnuntaiaamuna. Olemme käyttäneet työkaveriltani Juhalta saatua pinoamistekniikkaa, jossa kuormalavojen päälle tehdään ensin klapeista reunat ja jonka sisälle sitten heitellään täytettä niin paljon, että reunaa voi taas jatkaa ylöspäin. Helppo ja nopea tapa saada paljon puuta pinolle siististi ja kuivumaan tehokkaasti – ilma kiertää pinon alta läpi koko kasan ja puut kuivuvat todella nopeasti käyttökuntoon.

Sunnuntaina oli upea keli ja apureina isä, äiti sekä pikkuraksaaja.

 

Iltapäivällä kahden jälkeen oli tilanne tämä:

 

…ja vähän ennen viittä sunnuntai-iltapäivänä pino olikin valmis!

 

Vielä pressut päälle, niin voi talvi tulla.

 

Tuolla viime viikonloppuna valmistuuneella pinolla on leveyttä 8m, korkeutta oikeassa reunassa 1,7m ja syvyyttä 2,4m = 20m3 puuta. Noin 40m3 kokoinen pino tehtiin siis jo edellisenä viikonloppuna työkavereiden sekä sukulaisten suosiollisella avustuksella.

Jäi tuohon siis muutama metrinen pätkä askarreltavaakin, kuten kuvasta näkyy, mutta maailma ei siihen kaadu, vaikka nuo tuohon mätänisivätkin. Tuolla pinon takana näkyvä puusto on meidän, joten ei huolta polttopuiden loppumisesta.

Vielä en osaa varmaksi sanoa tulevan kodin polttopuun kulutusta, mutta jos arvata pitäisi, niin jonnekin 5-10m3/vuosi tasoon se tulee asettumaan. Niinpä meillä on karkealla hanskalla arvioiden 7-10 vuoden polttopuut nyt tehtynä ja pinossa.

Suuri kiitos kaikille urakassa mukana olleille! Sauna tulee olemaan aina lämmin, kun tulette käymään – ja oluttakin on, lupaan sen!

Talkoot ja maalaustouhuja

Viikonloppu alkaa olla käsitelty taas tältä erää. Tiski- ja pyykkikone pyörivät ja kameran muistikortille kertyneet kuvat on siirretty koneelle käsittelyä varten. Viikonloppu on ollut täynnä touhua ja tohinaa ja siten onkin paljon saatu aikaiseksi. Siitä seuraavassa.

Lauantaiksi olimme päättäneet järjestää puutalkoot. Keväällä pellon reunaan kasattu puupino piti siirtää tontin toiselle reunalle ja tavoitteena oli saada vielä pilkkomista odottavat pöllit pilkottua. Muutakin touhua oli suunnitelmissa, mutta aika loppui kesken. Työlistalle jäi siis tekemistä vielä seuraaviinkin talkoisiin! 🙂

En pysty tässä kiittämään talkoisiin osallistuneita riittävästi – teitte kaikki todella suuren palveluksen meille, josta lupaamani tuparikutsu ja kylpypaljulupaus ovat vain pieni korvaus näkemästänne vaivasta. Anssi, Kari, Matti, Mika, Toni, Saara, Mikko, Tia, Eija, Martti, Jorma, Ilkka, Birgit ja etäosallistuja Aino-Kaisa – iso kiitos! Puupino siirtyi, pöllikasa pieneni huomattavasti, ruoka oli hyvää ja sitä oli vähintäänkin riittävästi, seura hyvää, läppä välillä luokatonta ja sääkin suosi suurimman osan aikaa.

Tänään sunnuntaina olimme suurimman osan päivästä kaksin ja maalasimme läjän ulkoverhouspaneelia tehostevärillä (Rautaruukin RR23 – sama kuin peltikatossamme). Ystävämme Antti ilmaantui paikalle iltapäivällä ja tilusten kiertämisen ohessa, mukavan turinoinnin lomassa pressutimme klapipinot, siivosimme Micken pressut parempaan kuosiin ja ihmettelimme karkumatkalla ollutta koiraa. Kiitos Antti avusta – pienikin apu ja juttuseura on aina tervetullutta!

Kuvia:

Raksatuonttukin piipahti eilen puupinolla. Samoin sisilisko, joka jaksoi poseerata pitkään ja hartaasti useamman kuvan ottamisen ajan täysin liikkumatta paikoillaan. Gallerian kolmesta viimeisestä kuvasta voi ihastella Koskenkylän Puu Oy:n meille tekemää ulkoverhouspaneelia sekä sen pontteja – kapea ja matala täyspontti, joka nostaa itse paneelin pääosaan jättämättä liian isoja varjoja seinäpintaan. Pintaan sudittu Vinha sävytettynä RR23:ksi on siis tehosteväri, joka tulee ikkunoiden ylä- ja alapuolelle. Loput seinästä tulee paneelilla, joka on toimitettu valmiiksi pintamaalattuna (Vinha sävynä 603X) suoraan sahalta.

Paneelia alkaa siirtymään kiinni seinään jo huomenna. Micke ainakin lupasi näin. Huomenna asennetaan myös sadevesikourut päärakennuksen pitkille sivuille – mikäli ei sada liikaa siis. Illalla työpäivän jälkeen on kyllä taas suuntana raksa – ulkoverhouspaneeli asennettuna seinään on kyllä ihan pakko nähdä!

Yllä olevassa galleriassa oleva ensimmäinen kuva on otettu päärakennuksen sisältä ja kuvaa katossa käytettyä rakennetta, joka herätti keskustelua talkooporukan keskuudessa. Puhelinsoitto Mickelle selvensi asian, jota moni ihmetteli – miksi peltikaton ja ruoteiden välissä ei ole kosteussulkua? Sitä ei tarvita. Konesaumattu peltikatto on itsessään täysin tiivis ja ulkopuolelta ei vettä katteen alle pääse muualta kuin läpivienneistä, jotka tietenkin tiivistetään asian vaatimalla tavalla. Rakenteen sisäpintaan muodostuva kondenssivesi taas ei pääse putoamaan suoraan yläpohjan eristevilloihin, vaan siirtyy ruoteisiin, joista kosteus haihtuu/kuivuu sen verran tehokkaasti, ettei vaaranna rakenteen toimivuutta tai käyttöikää. Jos katon kiinnityksessä olisi käytetty kateruuveja, olisi kosteussulku pitänyt asentaa ja se taas olisi vaatinut huomattavasti monimutkaisemman kattorakenteen. Aina oppii jotain uutta…

Nyt mukavaa sunnuntai-iltaa ja työn iloa alkavalle viikolle sekä raksaajille, että muillekin touhuajille niin ansiotöissä kuin raksapuuhasteluissa!

Ja niin. Koko päivän polttavaan kysymykseen vastaus – missä olit kymmenen vuotta sitten? Herttoniemen Vehossa ihmettelmässä miksi yksikään automyyjistä ei ollut kiinnostunut esittelmään minulle uutta autoa, vaan tuijotti mielummin telkkaria. Vastauksen sain, kun lähdin itsekin kotiin ja avasin television.

PS. Pinolla on klapeja noin 40m3. Riittänee hetkeksi.

%d bloggaajaa tykkää tästä: