Kantamista

Tänään on roudattu.

Aamulla kärryn kanssa Sarja-Maalaamolle noukkimaan maalatut ovet ja karmit matkaan ja kohti raksaa.

Raksalla ohjelmassa jään poisto pihatieltä, jotta Domuksen auto pääsisi kunnialla mäen ylös ulko-ovelle saakka, sisäovien roudaus ja odottelua. Micke laatoitti päivällä pikkuvessan ja Petski veteli silikonit kodinhoitohuoneen ja teknisen tilan laattojen reunoile. Toki viimeisteli ensin makuuhuoneen laminaattiasennuksen loppuun. Laattapaketeista oli löytynyt jokunen kiero laatta, joista laitan viestiä kyllä eteenpäin Laattapisteelle. Saavat kertoa siellä viestiä eteenpäin ”Luigille” Italiaan…

Neljältä pärähti pihaan ensin Domuksen teippauksin varustettu pakettiauto, josta kannettiin sisään kaikki työtasot ja päätylevyt sekä pari kaappirunkoa ja heti perään kuorma-auto, jossa olikin sitten pelkästään meille tulevia kiintokalusteita lattiasta kattoon ja keulasta aivan perälautaan saakka.

Pari tuntia myöhemmin oli koko auto kannettu tyhjäksi ja osat jaoteltu suurin piirtein oikeisiin huoneisiinkin.

Nyt on takki aikas tyhjä. Huomenna aloitetaan heti aamusta kasaaminen ja asennus, käydään jossain välissä varmaankin taas kaatopaikalla sekä lisäksi messuilla moikkaamassa Mickeä ja Petskiä. Ja ehkä vielä kasataan ja asennetaan lisää sitten illasta.

Kuvia.

PS. Keittiöstä tulee ihan törkeän hieno!

Polttopuut – revisited

Ne polttopuut. Niitä on ja paljon.

Kokonaismäärä, joka tiluksilta on maaliskuun alun jälkeen kaadettu, pätkitty, halkaistu ja laitettu pinoon, on noin 110-120 m3. Meille omaan pihaan jäi pinoihin n. 60 m3, vanhempien pihaan siirtyi n. 40 m3 ja Aku-serkulle sekä pääsuunnittelijallemme Kimille yhteensä n. 10-20 m3.

Paljonko se sitten vaati töitä. No paljon. Käytännössä kaikki maalis-, huhti- ja toukokuun viikonloput sekä osan arki-illoistakin Tilhi lauloi, kaksitahtibensa ja teräketjuöljy tuoksui ja hiki virtasi. Klapikoneen käyttötunnit lähentelevät nyt 300:aa, teräketjuja on mennyt omassa moottorisahassa 8 kpl ja laippoja 3 kpl, bensaa arviolta n. 20 litraa, teräketjuöljyä arviolta ainakin 5 litraa. Isän moottorisaha kulutti kaksi laippaa, viisi ketjua ja yhden täyshuollon. Oma Stihl pitäisi huollattaa tässä syksyllä ja viedä nuo kovapalateräketjut teroitettavaksi, kun niitä en käsipelillä jaksanut/viitsinyt/ehtinyt teroittaa vieläkään – ovat sitten iskussa seuraavaa kertaa varten.

Kesäkuussa oli pieni tauko polttopuiden osalta, mutta muutamana päivänä niitäkin tehtiin ja klapikone sai laulaa. Heinäkuussa oli vielä hiljaisempaa klapien osalta. Elokuussa alkoi ahdistamaan ja päätin pyytää kavereita, sukulaisia ja kollegoita töistä apuun syyskuun puolella. Kaksi täyttä viikonloppua vaihtelevalla miehityksellä ja valmista tuli – jäi niitä pöllejä vielä jemmaan, jos oikein kauhea ikävä klapikoneen laulantaa tulee.

Kuvia:

 

Tässä viimeisen polttopuuviikonlopun lähtötilanne lauantaiaamulta.

Työkaveri Niko sai pikkuraksaajasta apulaisen koneenkäyttäjäksi.

Tähän päädyttiin sunnuntaiaamuksi.

Pinottiinkin välillä eli sunnuntaiaamuna. Olemme käyttäneet työkaveriltani Juhalta saatua pinoamistekniikkaa, jossa kuormalavojen päälle tehdään ensin klapeista reunat ja jonka sisälle sitten heitellään täytettä niin paljon, että reunaa voi taas jatkaa ylöspäin. Helppo ja nopea tapa saada paljon puuta pinolle siististi ja kuivumaan tehokkaasti – ilma kiertää pinon alta läpi koko kasan ja puut kuivuvat todella nopeasti käyttökuntoon.

Sunnuntaina oli upea keli ja apureina isä, äiti sekä pikkuraksaaja.

 

Iltapäivällä kahden jälkeen oli tilanne tämä:

 

…ja vähän ennen viittä sunnuntai-iltapäivänä pino olikin valmis!

 

Vielä pressut päälle, niin voi talvi tulla.

 

Tuolla viime viikonloppuna valmistuuneella pinolla on leveyttä 8m, korkeutta oikeassa reunassa 1,7m ja syvyyttä 2,4m = 20m3 puuta. Noin 40m3 kokoinen pino tehtiin siis jo edellisenä viikonloppuna työkavereiden sekä sukulaisten suosiollisella avustuksella.

Jäi tuohon siis muutama metrinen pätkä askarreltavaakin, kuten kuvasta näkyy, mutta maailma ei siihen kaadu, vaikka nuo tuohon mätänisivätkin. Tuolla pinon takana näkyvä puusto on meidän, joten ei huolta polttopuiden loppumisesta.

Vielä en osaa varmaksi sanoa tulevan kodin polttopuun kulutusta, mutta jos arvata pitäisi, niin jonnekin 5-10m3/vuosi tasoon se tulee asettumaan. Niinpä meillä on karkealla hanskalla arvioiden 7-10 vuoden polttopuut nyt tehtynä ja pinossa.

Suuri kiitos kaikille urakassa mukana olleille! Sauna tulee olemaan aina lämmin, kun tulette käymään – ja oluttakin on, lupaan sen!

Polttopuu-urakka loppusuoralla

Tällä viikolla on tapahtunut paljon. Niin töissä kuin raksallakin. Kulunut viikko on ollut todella työn täyteinen ja sama meno jatkuu vielä huomennakin, mutta onneksi näyttää siltä, että pieni hengähdystauko tai kevennetty touhupaketti on tiedossa seuraavaksi viikonlopuksi.

Keskiviikkona kävimme piipahtamassa raksalla siivoamassa ja rouva maalaamassa. Tänään jatkoimme viime viikonlopun touhuja eli rouva maalasi ja minä jatkoin polttopuiden kanssa vääntämistä työkaverin Nikon korvaamattomalla avustuksella. Aamupäivällä puoli kymmenen käynnistyi klapikone ja jaksoi puskea lähes kello neljään iltapäivällä. Lopputuloksena iso kasa klapeja (tai pilkettä) pinoamista odottamassa. Vielä jäi huomiselle urakkaa, mutta vankka uskomus on, että huomenna saan peitellä kaikki puut pilkottuna talvea odottamaan pressun alle.

Rouva on siis keskittynyt maalaushommiin. Micken ja kumppaneiden asentama ulkoverhous on nyt lähes kokonaan kahteen kertaan maalattuna päärakennuksen pohjoisseinustalla ja huomenna homma jatkuu eteläseinustan osalta. Länsi- ja itäpäädyt maalataan kunhan saadaan telineet siirrettyä.

Pääoven edustan terassin katos kattotuoleineen oli valmistunut perjantain aikana ja peltiseppä oli käynyt asentamassa saunarakennukseen peltikaton. Samalla pohjoisseinustalle oli ilmestynyt sadevesikourut.

Habitaressakin ”piipahdettiin” torstaina. Siitä erillinen postaus tulossa joko huomenna tai sitten vasta ensi viikolla – katsotaan nyt, kuinka pitkään huomenna raksalla viihdytään.

Maanantai-illaksi on sovittuna palaveri työmaalle. Siitä lisää ensi viikolla.

Kuvia:

Arvontaennakko

Meillä on blogissa liikenne vilkastunut entisestään ja tämän kunniaksi järjestämme arvonnan kun 50 000 kävijää menee rikki.

Kokoamme ”puuhapussin” koko perheelle – käsitteleehän blogimme rakentamista ja elämää sen ympärillä. Tämä menee sitten siihen elämään rakentamisen ympärillä.. 😉 Kun viisikymppinen poksuu, postaamme virallisen arvontailmoituksen. Tämä on eräänlainen mainospala tähän väiin.

Kiitos kun olet lukenut tarinaamme ja jättänyt viestin. Jatkossakin mielellämme otamme vastaan kommentteja. Myös kehitysehdotuksia kaivataan; mistä haluaisit lukea?

Iloa päivääsi!

Talkoot ja maalaustouhuja

Viikonloppu alkaa olla käsitelty taas tältä erää. Tiski- ja pyykkikone pyörivät ja kameran muistikortille kertyneet kuvat on siirretty koneelle käsittelyä varten. Viikonloppu on ollut täynnä touhua ja tohinaa ja siten onkin paljon saatu aikaiseksi. Siitä seuraavassa.

Lauantaiksi olimme päättäneet järjestää puutalkoot. Keväällä pellon reunaan kasattu puupino piti siirtää tontin toiselle reunalle ja tavoitteena oli saada vielä pilkkomista odottavat pöllit pilkottua. Muutakin touhua oli suunnitelmissa, mutta aika loppui kesken. Työlistalle jäi siis tekemistä vielä seuraaviinkin talkoisiin! 🙂

En pysty tässä kiittämään talkoisiin osallistuneita riittävästi – teitte kaikki todella suuren palveluksen meille, josta lupaamani tuparikutsu ja kylpypaljulupaus ovat vain pieni korvaus näkemästänne vaivasta. Anssi, Kari, Matti, Mika, Toni, Saara, Mikko, Tia, Eija, Martti, Jorma, Ilkka, Birgit ja etäosallistuja Aino-Kaisa – iso kiitos! Puupino siirtyi, pöllikasa pieneni huomattavasti, ruoka oli hyvää ja sitä oli vähintäänkin riittävästi, seura hyvää, läppä välillä luokatonta ja sääkin suosi suurimman osan aikaa.

Tänään sunnuntaina olimme suurimman osan päivästä kaksin ja maalasimme läjän ulkoverhouspaneelia tehostevärillä (Rautaruukin RR23 – sama kuin peltikatossamme). Ystävämme Antti ilmaantui paikalle iltapäivällä ja tilusten kiertämisen ohessa, mukavan turinoinnin lomassa pressutimme klapipinot, siivosimme Micken pressut parempaan kuosiin ja ihmettelimme karkumatkalla ollutta koiraa. Kiitos Antti avusta – pienikin apu ja juttuseura on aina tervetullutta!

Kuvia:

Raksatuonttukin piipahti eilen puupinolla. Samoin sisilisko, joka jaksoi poseerata pitkään ja hartaasti useamman kuvan ottamisen ajan täysin liikkumatta paikoillaan. Gallerian kolmesta viimeisestä kuvasta voi ihastella Koskenkylän Puu Oy:n meille tekemää ulkoverhouspaneelia sekä sen pontteja – kapea ja matala täyspontti, joka nostaa itse paneelin pääosaan jättämättä liian isoja varjoja seinäpintaan. Pintaan sudittu Vinha sävytettynä RR23:ksi on siis tehosteväri, joka tulee ikkunoiden ylä- ja alapuolelle. Loput seinästä tulee paneelilla, joka on toimitettu valmiiksi pintamaalattuna (Vinha sävynä 603X) suoraan sahalta.

Paneelia alkaa siirtymään kiinni seinään jo huomenna. Micke ainakin lupasi näin. Huomenna asennetaan myös sadevesikourut päärakennuksen pitkille sivuille – mikäli ei sada liikaa siis. Illalla työpäivän jälkeen on kyllä taas suuntana raksa – ulkoverhouspaneeli asennettuna seinään on kyllä ihan pakko nähdä!

Yllä olevassa galleriassa oleva ensimmäinen kuva on otettu päärakennuksen sisältä ja kuvaa katossa käytettyä rakennetta, joka herätti keskustelua talkooporukan keskuudessa. Puhelinsoitto Mickelle selvensi asian, jota moni ihmetteli – miksi peltikaton ja ruoteiden välissä ei ole kosteussulkua? Sitä ei tarvita. Konesaumattu peltikatto on itsessään täysin tiivis ja ulkopuolelta ei vettä katteen alle pääse muualta kuin läpivienneistä, jotka tietenkin tiivistetään asian vaatimalla tavalla. Rakenteen sisäpintaan muodostuva kondenssivesi taas ei pääse putoamaan suoraan yläpohjan eristevilloihin, vaan siirtyy ruoteisiin, joista kosteus haihtuu/kuivuu sen verran tehokkaasti, ettei vaaranna rakenteen toimivuutta tai käyttöikää. Jos katon kiinnityksessä olisi käytetty kateruuveja, olisi kosteussulku pitänyt asentaa ja se taas olisi vaatinut huomattavasti monimutkaisemman kattorakenteen. Aina oppii jotain uutta…

Nyt mukavaa sunnuntai-iltaa ja työn iloa alkavalle viikolle sekä raksaajille, että muillekin touhuajille niin ansiotöissä kuin raksapuuhasteluissa!

Ja niin. Koko päivän polttavaan kysymykseen vastaus – missä olit kymmenen vuotta sitten? Herttoniemen Vehossa ihmettelmässä miksi yksikään automyyjistä ei ollut kiinnostunut esittelmään minulle uutta autoa, vaan tuijotti mielummin telkkaria. Vastauksen sain, kun lähdin itsekin kotiin ja avasin television.

PS. Pinolla on klapeja noin 40m3. Riittänee hetkeksi.

Äidin lihapadat

Kaiken touhuamisen ja töhöttämisen keskellä on jäänyt talkoohommien ehkäpä kaikkein tärkein asia kommentoimatta ja läpikäymättä sen vaatimalla tasolla – eväät ja ruokahuolto.

Kotona olen saanut nauttia äidin loistavista kokkauksista ja ruokavirityksistä pienestä pitäen ja tahti ei ole laantunut Projekti Osmankäämin aikana – päinvastoin. Äiti on pitänyt sekä isäni, että myös käytännössä minut ja rouvani murkinoissa kaiken kevättä ja kesää. Välillä on isän kautta tullut ”terveisiä”, että:”Ettekös te siellä ole ollenkaan syöneet, kun eväitä on kannettu takaisin kotiin?”. Ollaan syöty, mikä on jaksettu ja ehditty – usko pois.

Viikonloppuja olemme viettäneet vanhempieni luona useasti tämän vuoden aikana. Sauna on hyvä houkutin, sillä omaa sellaista ei motivaatiokämpässä ole. Ja mikäs on saunoessa, kun ”jos minä jotain pientä iltapalaa sillä aikaa teille” tarkoittaa ”piloille paistettuja sämpylöitä” (lue: taivaallisen suussasulavia) ja ”ikinä ette ole tämmöistä saaneet ja toista kertaa ette tule saamaan”-virityksiä. Kuten esimerkiksi lauantaina. Uunimunakkaita, joista tuli kohokkaita.

Hyvä on ollut talkooporukan touhuta, kun pöperössä löytyy.

Asioita tulee pidettyä välillä huomaamattaan ja vahingossa itsestäänselvyyksinä ja kiitos jää sanomatta turhan usein.

Tässä kuitenkin iso, vilpitön ja täydestä sydämestä: KIITOS ÄITI.

Ruokapostauksia tulee myös jatkossa lisää – lupaan. Reseptejäkin saa pyytää, jos kiinnostaa.

Grillikauden avajaiset

Jo traditioksi muodostuneet Oton päivän grillibileet järjestettiin perinteisen kaavan mukaan tällä kertaa Osmankäämin tilalla reipashenkisen hyötyliikunnan merkeissä. Motivaatiokämpän parvekkeella ei järjestyssäännön mukaan saa grillata, joten paikan valinta oli pakon sanelema, mutta kuitenkin mieluisa.

Raksatonttu grillaa.

Osallistujajoukko kasvoi mukavasti h-hetken lähestyessä ja lauantaina klo 12 jälkeen tiluksilla kävi melkoinen kuhina ja pulina, kun yli kymmenen henkeä siirteli risuja sekä puupöllejä joko nuotioon tai kasalle. Välillä nautittiin lähes kesäisen lämpimästä kelistä ja grillattiin Chef Wotkinin lihaa ja perus-Campingiä.

Kiitos vielä: Saara, Tuomas, Antti, Frans, Juho, Petri, Johanna, Minna, Kim, Anna, Ilkka. Rouva Osmankäämiä unohtamatta.

Johanna ja Minna

Rääppiäiset pidettiin eilen sunnuntaina hieman pienemmällä porukalla, mutta tehokasta toimintaa riitti silti. Uusi klapikone koeajettiin tontilla ja havaittiin toimivaksi laitteeksi. Risujen polttaminen loppui eiliseen, sillä maapohja on sen verran kuivaa, että isoa avotulta ei enää uskalla tehdä – kasaillaan loput risut johonkin tontin nurkkaan ja poltellaan sitten paremmalla ajalla ja sopivammalla kelillä pois.

Kiitos Pete, Marilyn, Ilkka ja Birgit. Kivaa oli koko päivän.

Kahtena päivänä yhteensä 15 tuntia moottorisahan kahvassa tuntuu vielä tänäkin aamuna – kyse ei siis ole vaalikohmelosta.

Keskiviikkona rakennuslupahakemusta väännetään lähetyskuntoon ja toivottavasti ensimmäiset tarjoukset rakennusurakasta räpsähtävät sähköpostiin.

Kuvia lisäilen talkoista tänne myöhemmin.

Raksatonttu ja vaimo. Tonttu etualalla.

Kanto kaskessa.

Oikeammin kyllä hangessa tuo kuvassakin näkyvä kanto möllöttelee.

Viikonlopun aikana tuli heiluttua yhteensä 13 tuntia moottorisahan kahvassa ja pyöriteltyä pöllejä sekä oksia ympäri tonttia. Pääsääntöisesti pöllit onnistuneesti pinoihin ja risut nuotioon. Tekemistä jäi vielä vaikka ja kuinka tuleville viikonlopuille, mutta nyt tontilla on jo aukko, johon päivä paistaa.

Ensimmäinen ”vastoinkäyminenkin” on nyt rakennusprojektin tiimoilta tullut vastaan. Vesi- ja viemäriveto taitaa mennä mahdottomaksi, koska lähipeltojen maanomistaja ei ole antanut lupaa vetää putkia. Vaihtoehtoinen reitti on kyllä olemassa, mutta se on toteutukseltaan haastavampi. Tämä taas tarkoittaa sitä, että alamme tutkia vaihtoehtoisia ratkaisuja käyttö- ja jäteveden hanskaamiseen – porakaivo puhtaalle vedelle ja jonkinmoinen saostuskaivo/imeytyskenttä-yhdistelmä sitten likaisille vesille. Ei tämä maailmaa kaada tai aiheuta kummempia sydämentykytyksiä – on vain yksi asia lisää selvitettävien asioiden luettelossa.

Tuo kuvan kuusen kanto oli muuten isoin puu, jonka olen kaatanut tai ollut mukana kaatamassa. Iso kiitos isälle kaatoavusta jo tässä vaiheessa!

Tänään on illalla vuorossa laattojen ihmettelyä Lillehammerin Johannan ja Minnan avustuksella ja toivottavasti arkkitehtimme Antti saa tarjouspyyntöihin liitettävät piirrustukset valmiiksi.

 

Päivitystä: Vesijohto ja viemärihommat menivät sitten sinne itseensä eli pöntöstä alas. Maanomistajat eivät antaneet lupaa vetää putkia maittensa läpi. Siirrymme siis suunnitelmaan B, jossa porakaivo tuottaa vettä ja umpisäiliö hoitaa mustat ja imeytyskenttä harmaat vedet.

 

Laitoin saunan lämpiämään, olutta on.

No ehkä vielä ”hetki” vierähtää, että pääsee löylyyn, mutta kiuasta ja vesipataa ollaan haarukoitu jo sillä silmällä. Viime viikolla paikallisessa K-Raudassa pakkausteippiä ostaessa sattui silmään Harvian Legend-sarjan kiuas ja sen muotokieli puhutteli samointein. Eli saunaan tulee ehkäpä seuraavat:

Harvia Legend kiuas

Harvia-pata 50 L

Olutta tosin on jo hankittuna. Isä kävi Tallinnassa kokousreissulla reilu viikko sitten ja toi samalla koko kevättalven/kevään/kesän (no, katsotaan nyt kuinka janoista porukkaa on tyrkyllä) talkoojuomat.

Talkoisiin liittyen pyysin vakuutusyhtiöltä tarjouksen 10 hengen talkoovakuutukselle koko vuodeksi. Vähän yli 100 euroa ei ole paha hinta mielenrauhasta ja siitä, että jos jotain kommervenkkejä talkooporukalle tapahtuu, ei meillä budjetti kaadu ainakaan lääkärikuluihin.

Tänään pidettiin myös koko Team Osmankäämin ensimmäinen yhteinen tapaaminen. Rakennusluvan haku lähestyy, samoin piirrustusten valmistuminen. Sisustussuunnittelukin nytkähti askeleen ellei pari eteenpäin.

Ai niin, hyvää ystävänpäivää kaikille!

%d bloggaajaa tykkää tästä: