Allekirjoittaneella tuli pyöreitä vuosia mittariin tammikuun lopulla. Ajatuksissa oli järjestää jonkin sortin syntymäpäiväkemut kevään korvalla, kun pahimmat työ- ja kotiaskarekiireet olisivat asettuneet uomiinsa. Vaimo ehti kuitenkin ensin. Lauantaiksi 15.2. minulta salaa oli sovittu tapahtumaketju, jonka ansiosta tätä nyt kirjoitan.
Aamulla rouva laittoi minut imuroimaan (teen sitä muutenkin ihan mielelläni), järjestämään puhtaiden vaatteiden vuoren kodinhoitohuoneesta ja viemään kierrätykseen menevät roskat kierrätyspisteeseen. Valitteli päänsärkyä itse ja vetäytyi taka-alalle ja jätti väliin ystäväpariskunnan kanssa sovitun Kiipeilyareena-keikan. Menin sinne siis yksin.
Alkuillasta takaisin kotiin ja piha oli täynnä autoja. Rouva ovella vastassa ja sisään astuttuani minulle laulettiin. Totaalinen yllätys! Tupa täynnä ystäviä, hyvää ruokaa, juomaa ja sauna lämpimänä! Lahjaksi sain paljon mukavia juttuja (mm. pizzalapion ja hölskyviä juttuja), mutta se miksi tätä kirjoitan oli lahjakortti Polar Bodyage- ja Ergo-mittauksiin Haikon kartanoon. Niiden lisäksi oli ohjelmaan otettu vielä kokovartalohieronta. Lupasin liikuttuneessa mielentiassani jullkaista tulokset täällä blogissa enkä jättää sitä pöytälaatikkoon. Tässä sitä sitten tulee.
Kuvia en Haikosta ottanut, sillä kaikki ovat varmaankin nähneet ergometrin, jumppamaton ja hikisiä miehiä, jos ovat edes kerran elämässään käyneet kuntosalilla.
Polar Bodyage-mittaus koostui alkuun tehtävästä taustatietojen kyselystä, jonka jälkeen mitattiin verenpaine. Pituuden sai itse kertoa, mutta loput mittauksista tehtiin sitten Polarin laitteella. Mittauksesta löytyy lisää tietoja Polarin sivuilta. Lopputulos: olen 33-vuotiaan kehossa. Mahdollisuudet olisi 28-vuotiasta vastaavaan tasoon, jos pudottaisin painoa, rasvaprosenttia ja verenpaineessa yläpaineita. Helppo homma.
Ergo-mittaus koostui muutamasta erillisestä testistä ja ergometrin satulaan hypättiin ensimmäiseksi. 12 minuuttia polkemista 3 kertaa vastusta nostaen. Välillä annettiin tuntemuksista tietoja mittaajana toimivalle Anniinalle. Ergometrin jälkeen vedettiin hieman henkeä ja suunnattiin lattiatasoon tekemään vatsalihasliikkeitä, tarkastettiin ruodon taipuminen etuviistoon sekä istuttiin seinää vasten. Hauiskääntöäkin tehtiin. Lopputulos: minulla on siis 33-vuotiaan kroppa, joka on 45-50-vuotiaan kunnossa. ”Ihan kiva”.
Tulos ei yllättänyt ottaen huomioon muutaman vuoden jatkuneen raksailun/lorvimisen/perheen perustamisen, mutta sai aikaan entistäkin suuremman haikailun takaisin lenkkipolulle, rullaluistimien päälle sekä halaamaan talvikaudella seinää sekä kesällä kalliota ja pöllyttämään talvella puuteria suksien alla. Kävin syksyllä omatoimisesti mittauttamassa veriarvot ja ainoa, missä oli poikkeamaa viite- tai suositusarvoihin oli kolesteroli. Tiedossa on ollut, että liikkumisen väheneminen oleellisesti raksaamista edeltävästä ajasta on vaikuttanut nykytilan muodostumiseen. Kävin ennen rakennusprojektin aloittamista parhaimmillaan 4 kertaa viikossa 45-60min juoksulenkeillä kesät talvet, rullaluistelua kesäisin 1-2 x vko á 60-120min, seinä- ja/tai kalliokiipeilyä parhaimmillaan 7 x vko (normisetti oli vähintään 2 x vko) ja satunnaisesti tuli käytyä vielä salillakin. Aikoinaan kävin uimassa aktiivisesti, kun jalat eivät kestäneet juoksemista – kaakelien laskeminen rupesi kuitenkin kyllästyttämään parin vuoden jälkeen, joten se sitten jäi. Jos siis pääsisin edes puoleen aiemmasta liikkumismäärästä seuraavan vuoden aikana, olisin sekä ”nuorempi”, notkeampi ja veriarvotkin tykkäisivät. Alla testiraportit.
Nyt on sitten ihan julkisesti laitettu esille se, että olen huonossa kunnossa. Tavoite on parantaa omaa oloa ja jaksamista lisäämällä kuntoliikunnan määrää oleellisesti nykytasosta, joka on lähinnä säälittävä.
Rääkkäyksen jälkeen Anniina ohjasi minut saunaan vetämään hetken henkeä ja kun olin saanut paikat lämpimäksi lauteilla ja suihkun kautta pahimman hien pinnasta, suunnistin kylpylän hoitohuoneiden suuntaan, jossa odotti hieronta. Luksusta.
Sitten takaisin niihin yllätysjuhliin.
Kivaa oli koko ilta ja kakkuakin syötiin. Annika oli tehnyt hienon kakun (kiitos vielä kerran!), joka syötiinkin melkein kokonaan loppuun illan aikana. Pieni siivu jäi seuraavalle päivälle.
Tarkoitus oli kirjoittaa juhlista, testistä ja kakusta jo reilu viikko sitten, mutta meillä on sairastettu koko porukan voimin A-influenssaa, joka veti totaalisesti sängyn pohjalle. Bonuksena sain itse vielä yllätysjuhlia edeltäneellä viikolla sairastetun vatsataudin jälkimaininkeina keuhkokuumeen, joten olo on ollut vähintäänkin huono viimeisen viikon. Nyt tervehtyminen on jo onneksi hyvässä vauhdissa.
Lisää juttua on tulossa lähiaikoina mm. metsätöistä, pihan perustamisesta ja istutuksista, taloautomaatiosta ja parista muustakin aiheesta, jotka ovat muhineet takaraivossa jo jonkin aikaa.
Villa Osmankäämi 