Puuhankintoja

Kävimme viikolla koko perheen voimin Mustilan Arboretumissa Elimäellä kesäretkellä. Tarkoituksena oli upean puuston ihailun lisäksi hakea inspiraatiota puutarhansuunnitteluun.

3 kilometrin kävelyn päätteeksi oli ihan välttämätöntä kotiuttaa Amurin Korkkipuu, Japaninsiipipähkinä, Korean Perhosvaahtera sekä Punavaahtera. Tästä voi päätellä, että olemme puufaneja. 😉 Kaverini kysäisi facebookissa, että saimmeko kaupan päälle haravan. Noh, jokunen vuosi tässä vielä menee ennen kuin noista mainittavammin haravoitavaa syntyy.

Advertisement

Miten tuoda ympäröivä luonto sisään taloon?

Tässä onkin yksi niitä arkkitehtisuunnittelun aikana paljon läpikäytyjä kysymyksiä.

Millä saada ympäriövä luonto kaikessa komeudessaan ja loistossaan myös sisälle taloon? Westerlundin Antti teki hienoa työtä ja pyöritteli rakennukset paikoilleen niin, että mahdollisimman suuri osa komeasta maisemasta välittyy suoraan sisätiloihin suurien ikkunoiden kautta. Vaikka rakennuspaikan korot olivatkin haastavat, on lopputulos ainakin tähän mennessä parempi kuin osasin odottaakaan.

No mitäs sitten, kun uusi koti on valmis ja ollaan muutettu sisään? Koska puustoa on vielä paljon ja runsaasti jäljellä tiluksilla, olen etsinyt sopivia käyttötapoja ja -ideoita sen hyödyntämiseen. Seuraavissa muutama rss-syötteiden sekamelskasta silmiin osunut postaus.

Design Spogen sivuilta bongasin ajatuksen avaimien säilytystä varten:

2Modern esitteli monta hyvää ideaa kuinka koivua voi käyttää sisustuksessa esim. näin:

Design Spongen sivuilta löytyi myös tämä kalanruotopöytä:

Jonkunlaisen kuvakollaasin voisi viritellä perintönä saaduista vanhojen tulitikkurasioiden kansista, esimerkiksi saunatuvan seinälle. Ja tietysti niitä valokuvia sitten kunhan onnistuu ottamaan edes yhden hyvän.

Näissä tunnelmissa kohti raksaa ja sutimaan terassin tolppiin ja kuningaspalkkiin puunsuojaa.

Edit: All photos are from the above mentioned blogs. / Kaikki kuvat on edellä mainituista blogeista.

Kanto kaskessa.

Oikeammin kyllä hangessa tuo kuvassakin näkyvä kanto möllöttelee.

Viikonlopun aikana tuli heiluttua yhteensä 13 tuntia moottorisahan kahvassa ja pyöriteltyä pöllejä sekä oksia ympäri tonttia. Pääsääntöisesti pöllit onnistuneesti pinoihin ja risut nuotioon. Tekemistä jäi vielä vaikka ja kuinka tuleville viikonlopuille, mutta nyt tontilla on jo aukko, johon päivä paistaa.

Ensimmäinen ”vastoinkäyminenkin” on nyt rakennusprojektin tiimoilta tullut vastaan. Vesi- ja viemäriveto taitaa mennä mahdottomaksi, koska lähipeltojen maanomistaja ei ole antanut lupaa vetää putkia. Vaihtoehtoinen reitti on kyllä olemassa, mutta se on toteutukseltaan haastavampi. Tämä taas tarkoittaa sitä, että alamme tutkia vaihtoehtoisia ratkaisuja käyttö- ja jäteveden hanskaamiseen – porakaivo puhtaalle vedelle ja jonkinmoinen saostuskaivo/imeytyskenttä-yhdistelmä sitten likaisille vesille. Ei tämä maailmaa kaada tai aiheuta kummempia sydämentykytyksiä – on vain yksi asia lisää selvitettävien asioiden luettelossa.

Tuo kuvan kuusen kanto oli muuten isoin puu, jonka olen kaatanut tai ollut mukana kaatamassa. Iso kiitos isälle kaatoavusta jo tässä vaiheessa!

Tänään on illalla vuorossa laattojen ihmettelyä Lillehammerin Johannan ja Minnan avustuksella ja toivottavasti arkkitehtimme Antti saa tarjouspyyntöihin liitettävät piirrustukset valmiiksi.

 

Päivitystä: Vesijohto ja viemärihommat menivät sitten sinne itseensä eli pöntöstä alas. Maanomistajat eivät antaneet lupaa vetää putkia maittensa läpi. Siirrymme siis suunnitelmaan B, jossa porakaivo tuottaa vettä ja umpisäiliö hoitaa mustat ja imeytyskenttä harmaat vedet.