Koti – jo nyt.

Istun lähes valmiin terassin portaalla katsellen kuinka aurinko laskee puiden latvojen taakse. Rouva ja pikkuraksaaja A lähtivät lähes jokasunnuntaiselle autoajelulle kohti Hämettä.

Koko tähänastisen rakennusajan paras hetki oli tänään. Pikkuraksaaja A on kitissyt pari edellistä viikonloppua, että raksalla on tylsää ja pitääkö aina mennä raksalle. Tänään – täysin yllättäen – kesken touhuamisen kuuluu kysymys:”Otto, arvaa mitä? Mulla on semmonen jännä tunne, että tää raksa on jo meidän koti, vaikkei se vielä ookkaan valmis.”

Meinasin pudota tikkailta. Kuusivuotias osaa yllättää, kun sille päälle sattuu.

Parhaisiin raksakokemuksiin menee myös tämänpäiväinen pikkuraksaaja A:n laulu- ja tanssiesitys Rakennetaan taloa.

Mitä siitä, vaikkei vielä ole ikkunoita tai ovia? Mitä siitä, että pihassa nököttää läjä puutavaraa ja telinefirman toistaiseksi noutamatta olevat kehikot? Mitä siitä, että piha on enemän kuravelliä kuin pihamaa?

Meillä on koti. Nyt jo.

%d bloggaajaa tykkää tästä: