Miehestä mittaa

Allekirjoittaneella tuli pyöreitä vuosia mittariin tammikuun lopulla. Ajatuksissa oli järjestää jonkin sortin syntymäpäiväkemut kevään korvalla, kun pahimmat työ- ja kotiaskarekiireet olisivat asettuneet uomiinsa. Vaimo ehti kuitenkin ensin. Lauantaiksi 15.2. minulta salaa oli sovittu tapahtumaketju, jonka ansiosta tätä nyt kirjoitan.

Aamulla rouva laittoi minut imuroimaan (teen sitä muutenkin ihan mielelläni), järjestämään puhtaiden vaatteiden vuoren kodinhoitohuoneesta ja viemään kierrätykseen menevät roskat kierrätyspisteeseen. Valitteli päänsärkyä itse ja vetäytyi taka-alalle ja jätti väliin ystäväpariskunnan kanssa sovitun Kiipeilyareena-keikan. Menin sinne siis yksin.

Alkuillasta takaisin kotiin ja piha oli täynnä autoja. Rouva ovella vastassa ja sisään astuttuani minulle laulettiin. Totaalinen yllätys! Tupa täynnä ystäviä, hyvää ruokaa, juomaa ja sauna lämpimänä! Lahjaksi sain paljon mukavia juttuja (mm. pizzalapion ja hölskyviä juttuja), mutta se miksi tätä kirjoitan oli lahjakortti Polar Bodyage- ja Ergo-mittauksiin Haikon kartanoon. Niiden lisäksi oli ohjelmaan otettu vielä kokovartalohieronta. Lupasin liikuttuneessa mielentiassani jullkaista tulokset täällä blogissa enkä jättää sitä pöytälaatikkoon. Tässä sitä sitten tulee.

Kuvia en Haikosta ottanut, sillä kaikki ovat varmaankin nähneet ergometrin, jumppamaton ja hikisiä miehiä, jos ovat edes kerran elämässään käyneet kuntosalilla.

Polar Bodyage-mittaus koostui alkuun tehtävästä taustatietojen kyselystä, jonka jälkeen mitattiin verenpaine. Pituuden sai itse kertoa, mutta loput mittauksista tehtiin sitten Polarin laitteella. Mittauksesta löytyy lisää tietoja Polarin sivuilta. Lopputulos: olen 33-vuotiaan kehossa. Mahdollisuudet olisi 28-vuotiasta vastaavaan tasoon, jos pudottaisin painoa, rasvaprosenttia ja verenpaineessa yläpaineita. Helppo homma.

Ergo-mittaus koostui muutamasta erillisestä testistä ja ergometrin satulaan hypättiin ensimmäiseksi. 12 minuuttia polkemista 3 kertaa vastusta nostaen. Välillä annettiin tuntemuksista tietoja mittaajana toimivalle Anniinalle. Ergometrin jälkeen vedettiin hieman henkeä ja suunnattiin lattiatasoon tekemään vatsalihasliikkeitä, tarkastettiin ruodon taipuminen etuviistoon sekä istuttiin seinää vasten. Hauiskääntöäkin tehtiin. Lopputulos: minulla on siis 33-vuotiaan kroppa, joka on 45-50-vuotiaan kunnossa. ”Ihan kiva”.

Tulos ei yllättänyt ottaen huomioon muutaman vuoden jatkuneen raksailun/lorvimisen/perheen perustamisen, mutta sai aikaan entistäkin suuremman haikailun takaisin lenkkipolulle, rullaluistimien päälle sekä halaamaan talvikaudella seinää sekä kesällä kalliota ja pöllyttämään talvella puuteria suksien alla. Kävin syksyllä omatoimisesti mittauttamassa veriarvot ja ainoa, missä oli poikkeamaa viite- tai suositusarvoihin oli kolesteroli. Tiedossa on ollut, että liikkumisen väheneminen oleellisesti raksaamista edeltävästä ajasta on vaikuttanut nykytilan muodostumiseen. Kävin ennen rakennusprojektin aloittamista parhaimmillaan 4 kertaa viikossa 45-60min juoksulenkeillä kesät talvet, rullaluistelua kesäisin 1-2 x vko á 60-120min, seinä- ja/tai kalliokiipeilyä parhaimmillaan 7 x vko (normisetti oli vähintään 2 x vko) ja satunnaisesti tuli käytyä vielä salillakin. Aikoinaan kävin uimassa aktiivisesti, kun jalat eivät kestäneet juoksemista – kaakelien laskeminen rupesi kuitenkin kyllästyttämään parin vuoden jälkeen, joten se sitten jäi. Jos siis pääsisin edes puoleen aiemmasta liikkumismäärästä seuraavan vuoden aikana, olisin sekä ”nuorempi”, notkeampi ja veriarvotkin tykkäisivät. Alla testiraportit.

Otto-Bodyage-1 Otto-Bodyage-2 Otto-Bodyage-3 Otto-Bodyage-4 Otto-Bodyage-5 Otto-Bodyage-6 Otto-Bodyage-7 Otto-Bodyage-8 Otto-Bodyage-9 Otto-Bodyage-10 Otto-Bodyage-11 Otto-Bodyage-12 Otto-Bodyage-13 Otto-Bodyage-14

 

Nyt on sitten ihan julkisesti laitettu esille se, että olen huonossa kunnossa. Tavoite on parantaa omaa oloa ja jaksamista lisäämällä kuntoliikunnan määrää oleellisesti nykytasosta, joka on lähinnä säälittävä.

Rääkkäyksen jälkeen Anniina ohjasi minut saunaan vetämään hetken henkeä ja kun olin saanut  paikat lämpimäksi lauteilla ja suihkun kautta pahimman hien pinnasta, suunnistin kylpylän hoitohuoneiden suuntaan, jossa odotti hieronta. Luksusta.

Sitten takaisin niihin yllätysjuhliin.

Kivaa oli koko ilta ja kakkuakin syötiin. Annika oli tehnyt hienon kakun (kiitos vielä kerran!), joka syötiinkin melkein kokonaan loppuun illan aikana. Pieni siivu jäi seuraavalle päivälle.

Tarkoitus oli kirjoittaa juhlista, testistä ja kakusta jo reilu viikko sitten, mutta meillä on sairastettu koko porukan voimin A-influenssaa, joka veti totaalisesti sängyn pohjalle. Bonuksena sain itse vielä yllätysjuhlia edeltäneellä viikolla sairastetun vatsataudin jälkimaininkeina keuhkokuumeen, joten olo on ollut vähintäänkin huono viimeisen viikon. Nyt tervehtyminen on jo onneksi hyvässä vauhdissa.

Lisää juttua on tulossa lähiaikoina mm. metsätöistä, pihan perustamisesta ja istutuksista, taloautomaatiosta ja parista muustakin aiheesta, jotka ovat muhineet takaraivossa jo jonkin aikaa.

 

Mainokset

…ja vielä yksi juttu.

Applen edesmennyt suurkalifi Steve Jobs on kuuluisa keynote-puheistaan tuotejulkistusten yhteydessä ja herran tyyliin kuului päättää tuotelanseeraukset lausahdukseen:”…and one more thing.”

Tämä aasinsilta ei tarkoita sitä, että meillä oltaisiin laittamassa pillit pussiin blogin osalta vaan päinvastoin. Tulevaisuudessa ole(mme) todennäköisesti enemmän linjoilla kuin kuluneen puolen vuoden aikana.

Niin, se juttu. Joulu tuli ja meni, mutta joulupukin toimitustäsmällisyydessä oli (on ollut ja tulee varmasti myös jatkossa olemaan) ”hieman” toivomisen varaa. Koko joulun odotetuin ja paras lahja saapui perille vasta tammikuun ensimmäisen päivän iltana klo 18.11. Saanen esitellä: Tyyppi.

Tyypin kanssa röhnötetään sohvalla poikaporukassa ja kuunnellaan rokkia.
Tyypin kanssa röhnötetään sohvalla poikaporukassa ja kuunnellaan rokkia.

Kuten kavereillekin ilmoitin uuden perheenjäsenen syntymästä: äiti ja poika voivat hyvin, isä on ihan sekaisin.

Ei kuitenkaan pelkoa, tämä blogi ei tule muuttumaan vauvablogiksi tai muutenkaan muuttamaan tyyliään. Pitäydymme edelleen samassa teemassa kuin aiemmin – rakentamisessa ja elämässä sen ympärillä. Väliin saattaa kuitenkin eksyä satunnaisesti juttua vaipanvaihdon ja tuttipullojen maailmasta.

Tuli niitä joululahjoja muitakin. Toiseksi paras koko perheenkin kannalta toimitettiin minulle jo ennen joulua – sain pitkällisen etsimisen jälkeen uuden työpaikan, joka vaikuttaa nyt ensimmäisen viikon kokemusten perusteella erittäin lupaavalta.

Ollaan sitä viriteltly täällä kotonakin. Pieniä sisustusksellisia juttuja sinne tänne ja tavaroiden roudaamista paikoilleen. Tekniseen tilaan kasasin isän avustuksella Sovellan hyllysysteemit, jotta kodarin kaapissa majailevat työkalut saataisiin jonnekin muualle talteen ja kaapisto kokonaan sille suunniteltuun käyttöön.

Saunatuvalla on ”sisustettu” myös. Jo melkein vuosi sitten hommatut naulakot on ruuvattu kiinni seinään. Samoin sammutin löysi paikkansa lojuttuaan aikansa oven pielessä lattialla.

Vielä olisi ne perinteiset ”viimeiset listat” eli olohuoneen portaiden kulmalistat sekä silikonisaumat keittiön työtasoihin sekä kylppäriin ja vessan lavuaarin saumoihin laittamatta. Pikkufiksauksia onkin sitten vielä tekemättä sisällä vaikka kuinka ja paljon alkaen jalkalistojen maalaamisesta toiseen kertaan ja päätyen seinien paikkamaalauksiin sekä pikku kolhujen tasoittamiseen ja maalaamiseen. Niitä tosin ehtii tehdä sitten vähän myöhemminkin.

NB Energiatalojen Mickeäkin ”häiriköin” puhelimitse viikolla. Sovitellaan kalenteriin yhteinen aika, jolloin suoritetaan urakkasopimuksessa sovittu tiiveys- ja lämpövuotomittaus. Alustavasti tämä voisi olla jopa ensi viikolla, mutta katsotaan nyt miten mittamiehet pääsevät paikalle.

Terawatt tulee ensi viikolla asentamaan vielä sovitut lisätyöt (tai siis ne jutut, jotka jäivät molemminpuolisen väärinkäsityksen vuoksi tarjoamatta alunperinkin urakkaan). Sitten alkaisikin olla kevään odottelua vuorossa urakalla ja maalauskelien lämpenemistä varttuen. Ulkohommissa onkin sitten melkoisen paljon tehtävää paikkamaalausten ja pihahommien saralla.

Sähköhommista sen verran, että marras- ja joulukuun sähköonkulutuslukemat olivat reilu 1000kWh sekä 1250kWh. Ihan kohtuulliset lukemat, kun varsinaista lämmityksen ja IV:n säätöjen hieromista ei ole vielä tehty. Käyttösähkön osalta ollaan menty suuremmin missään säästelemättä. Ison säästön sähkössä tekee varmasti se, että meillä toisessa autossa on asennettuna Webasto joten kilowattituntitolkulla sähköä haukkaavat lohko- ja sisätilalämppäri eivät rasita meillä kukkaroa sähkölaskun osalta.

Loppuun vielä juttua terasseista sekä niiden puhtaanapidosta lumesta ja jäästä. Parhaaksi keinoksi pitää kulkuväylän kuljettavassa kunnossa olen havainnut lumentyöntimen sekä harjan tiiviin heiluttelun. Viime viikkojen vaihtelevien kelien myötä tuli tarpeelliseksi hommata sulatusraetta ämpärillinen. Rakeiden avulla saa pintaan liiskaantuneen lumen ja jään irroitettua helposti ja terassin pintaa rikkomatta, pienen jääriitteen saunan kulkusillan pinnasta (”mustan jään”) saa parilla kourallisella sulamaan nätisti. Suosittelen vahvasti. Terassien rappujen etureunaan pitää jostain hommata rosteriset kulmalistat seuraavaksi talveksi – olen jo pariin otteeseen meninannut liukastua selälleni rapuissa kulkiessani, kun jalka on luistanut alta juuri rapun reunalla. Ei hyvä.

Ja sitten ne kuvat. Pientä väkerrystä vähän siellä sun täällä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.