Eilen käytyämme jälleen tontilla, havahduimme kotimatkalla varsin tärkeään kysymykseen: minkä värinen talosta tulee? Se on meille molemmille selvää, että ei ainakaan punainen, sininen, mintunvihreä, taivaansininen, vaaleanpunainen tai mikään muukaan luonnoton väri. Harkinnassa on siis harmaa (kuinka yllättävää!), sävytetty puu, ”kermanvalkoinen”, tumma ruskea.. Katon väri oli onneksi helppo, molemmat haluavat mustan.
Eilen sain myöskin idean verhoihin. Aion neuloa paperilangasta verhot ainakin olohuoneeseen, ehkä samasta saa myös jonkun kapan tapaisen keittiöön.. Tästä täytyy keskustella Lillehammerin neitien kanssa, miten ideani saadaan istutettua talon yleisilmeeseen. Eilen haastateltiin myös ”tuleva paras kaveri” eli Osmankäämin rakennustyömaan valvoja sekä pääsunnittelija. Arvostamme kaverin paikallistuntemusta sekä rauhallisuutta. Hänen avullaan löydämme oikeat kunnolliset työmiehet kuhunkin vaiheeseen. Yksi huoli vähemmän, kuusi lisää tilalle..
Seuraavaksi jatkamme odottelua. Arkkitehtimme on lupaillut ensimmäisiä virallisia pohjapiirroksia puolentoista-kahden viikon kuluttua; siihen asti emme voi tehdä oikein mitään muuta kuin odottaa. Ja ehkä käydä kaatamassa pari puuta, suunnitella tien paikkaa, pakata muuttolaatikoita, hankkiutua turhasta tavarasta eroon ja vaikkapa valmistaa niitä verhoja.
Aggressiivista odottelua kolmannella; yy-kaa-…
Villa Osmankäämi 