Sinisten laatikkojen leikki

80 sinistä muuttolaatikkoa pärähti pihaan tiistaina. Eilen ja tänään on iltapuhdetta riittänyt pakkaustouhuissa. Varasto, kirjat ja osa muusta sälätavarasta on jo pakattu. Ensi viikolla sitten astiat, vaatteet ja viimeisenä huonekalut nippuun.

Muuttofirman auto kaartaa pihaan perjantaina.

Laitoin saunan lämpiämään, olutta on.

No ehkä vielä ”hetki” vierähtää, että pääsee löylyyn, mutta kiuasta ja vesipataa ollaan haarukoitu jo sillä silmällä. Viime viikolla paikallisessa K-Raudassa pakkausteippiä ostaessa sattui silmään Harvian Legend-sarjan kiuas ja sen muotokieli puhutteli samointein. Eli saunaan tulee ehkäpä seuraavat:

Harvia Legend kiuas

Harvia-pata 50 L

Olutta tosin on jo hankittuna. Isä kävi Tallinnassa kokousreissulla reilu viikko sitten ja toi samalla koko kevättalven/kevään/kesän (no, katsotaan nyt kuinka janoista porukkaa on tyrkyllä) talkoojuomat.

Talkoisiin liittyen pyysin vakuutusyhtiöltä tarjouksen 10 hengen talkoovakuutukselle koko vuodeksi. Vähän yli 100 euroa ei ole paha hinta mielenrauhasta ja siitä, että jos jotain kommervenkkejä talkooporukalle tapahtuu, ei meillä budjetti kaadu ainakaan lääkärikuluihin.

Tänään pidettiin myös koko Team Osmankäämin ensimmäinen yhteinen tapaaminen. Rakennusluvan haku lähestyy, samoin piirrustusten valmistuminen. Sisustussuunnittelukin nytkähti askeleen ellei pari eteenpäin.

Ai niin, hyvää ystävänpäivää kaikille!

Muuttoharjoitus

Eilen kävimme tutustumassa tulevaan väliaikaisasuntoomme. Vaihto 80 m2 rivitaloasunnosta 64 m2 kerrostaloasuntoon aiheuttaa omat haasteensa tavaramäärän kanssa. Onneksi on vielä aikaa muutama viikko muuttoon ja tavaroiden kanssa voi tehdä järjestelyjä ja karsintaa.

Vähälle käytölle jääneet ja vanhat, ”kaapissa kutistuneet” vaatteet äidille matonkuteiksi/kierrätykseen, kaappeihin kertyneet turhat rojut kaatopaikalle tai jaetaan halukkaille. Eniten ongelmia aiheuttanee keittiön kaappien sisältö ja niiden pakkaaminen sekä karsinta. Astioita kun on kertynyt ”muutama” laatikollinen ja kaapillinen tässä vuosien varrella. Kerrostaloasunnon keittiössä ei eilisen tutustumisen perusteella ollut astioille kuin kuivauskaapin kolme hyllyä, joten huonekaluostoksille tässä taitaa joutua joka tapauksessa. Omasta saunasta luopuminen on ainakin minulle iso juttu – viimeksi olen asunut asunnossa, jossa ei ole ollut omaa saunaa vuonna -98.

Vaikka hieman tuo tuleva muutto ahdistaakin, on tässä kuitenkin paljon hyvää. Tuo tuleva väliaikaisasunto on täysin uusi (valmistuu nyt helmi-maaliskuun vaihteeksi) ja siellä on autolle hallipaikka. Lisäksi ruokakauppa ja palvelut ovat käytännössä naapurissa, joten rakennusaikana ei tarvitse käyttää turhaa aikaa siirtymisiin palveluiden ja kodin välillä. Arkea helpottaa myös se, että meidän molempien työmatkat lyhenevät noin puoleen. Tämä on myös hyvää harjoitusta taas noin vuoden päästä tulevaa muuttoa ajatellen. Ja lopuksi: taas yksi askel eteenpäin kohti Villa Osmankäämiä.

Ensimmäisen alustavan projektiaikataululuonnoksenkin saimme pääsuunnittelijaltamme. Helmikuu 2012…

Alkuvaiheet

Tässä vaiheessa olisi varmasti järkevää käydä läpi sitä, miten ja miksi tähän tilanteeseen ollaan tultu ja blogiin tulee tekstiä ja kuvia aiheesta Villa Osmankäämi.

Koko projektin lähtölaukaus on ollut jossain vaiheessa vuotta 2009, veikkaisin itse kevättä tai alkukesää – tarkkaa ajankohtaa en ainakaan itse muista, jolloin alkoi mieleen hiipiä ajatus espoolaisen rivitaloelämän ja sen ”ihanuuksien” saattamisesta päätökseen. Ensin sitä tuli silmäiltyä varovaisesti Oikotien myydään asuntoja-palstaa ja lopulta sieltä tilasi RSS-syötteenä uudet myyntiin tulevat asunnot.

Sitä ennen olimme kuitenkin keskustelleet alustavasti miten ja missä haluaisimme loppuelämämme viettää – perhe, oma rauha, harrastukset ja kohtuullinen etäisyys työpaikoille olivat helposti esiiin kaivettuja teemoja. Koska molempien meidän vanhemmat asuvat jatkossa Kaakkois-Suomessa, oli tulevan asuinpaikan etsintä melko helppo suunnata Itä-Uudenmaan alueelle – puoliväliin työn ja vanhempien asuinpaikan välille.

RSS suolsi myynnissä olevia rivi-, kerros- ja omakotitaloja näytölle, mutta mikään niistä ei puhutellut suoraan. Lähimmäksi pääsi ehkäpä vanha kyläkoulu, jossa tilaa olisi ollut reilu 600 neliötä. Ongelmana siinä(kin) oli sijainti ja fakta, että samalla rahalla kuin sen olisi remontoinut omien mieltymysten mukaiseksi saisi vastaavalla rahalla tehtyä täysin uutta omien speksien mukaan.

Alkoi vimmattu tontin etsintä. Tai no, etsintä nyt jokatapauksessa. Tarjonta oli joko olematonta tai surkeaa. Etsinnän alla oli vähintään 3500 neliön kunnallistekniikan piiristä (tai helpohkosti siihen liitettävissä oleva) ja kaava-alueen ulkopuolelta oleva tontti. Mielellään tietysti nätillä maisemalla ja järkevän etäisyyden päässä palveluista, julkinen liikenne plussaa, samoin päiväkoti ja koulut. Muutamaa tonttia kävimme katsomassa, mutta kun ei tuntunut hyvältä, niin ei tuntunut hyvältä.

Kunnes sitten. Isoisoisän sekä vaarin aikuisiän sekä lisäksi äidin varhaislapsuusmaisemista, lähes kivenheiton päästä isoisoisän vanhasta työpaikasta ilmaantui Oikotielle myyntiin 6200 neliön määräala. Kohtuulliseen hintaankin vielä. Tarkistussoitto pankkiin, tarjousprosessi käyntiin ja kaupantekoon.

Kaupat määräalasta tehtiin 30.12.2010. Kaupantekotilaisuuden jälkeen ajoimme suoraan rautakauppaan ostamaan vesurin ja tulevan kodin paikalle kaatamaan omalta maalta ensimmäisen puun (noin metrin korkuisen kuusen). Tuolla se nyt törröttää rivariasunnon takapihalla lumihangessa motivaatiota antamassa.

Huomenna messuille.

%d bloggaajaa tykkää tästä: