Äidin lihapadat

Kaiken touhuamisen ja töhöttämisen keskellä on jäänyt talkoohommien ehkäpä kaikkein tärkein asia kommentoimatta ja läpikäymättä sen vaatimalla tasolla – eväät ja ruokahuolto.

Kotona olen saanut nauttia äidin loistavista kokkauksista ja ruokavirityksistä pienestä pitäen ja tahti ei ole laantunut Projekti Osmankäämin aikana – päinvastoin. Äiti on pitänyt sekä isäni, että myös käytännössä minut ja rouvani murkinoissa kaiken kevättä ja kesää. Välillä on isän kautta tullut ”terveisiä”, että:”Ettekös te siellä ole ollenkaan syöneet, kun eväitä on kannettu takaisin kotiin?”. Ollaan syöty, mikä on jaksettu ja ehditty – usko pois.

Viikonloppuja olemme viettäneet vanhempieni luona useasti tämän vuoden aikana. Sauna on hyvä houkutin, sillä omaa sellaista ei motivaatiokämpässä ole. Ja mikäs on saunoessa, kun ”jos minä jotain pientä iltapalaa sillä aikaa teille” tarkoittaa ”piloille paistettuja sämpylöitä” (lue: taivaallisen suussasulavia) ja ”ikinä ette ole tämmöistä saaneet ja toista kertaa ette tule saamaan”-virityksiä. Kuten esimerkiksi lauantaina. Uunimunakkaita, joista tuli kohokkaita.

Hyvä on ollut talkooporukan touhuta, kun pöperössä löytyy.

Asioita tulee pidettyä välillä huomaamattaan ja vahingossa itsestäänselvyyksinä ja kiitos jää sanomatta turhan usein.

Tässä kuitenkin iso, vilpitön ja täydestä sydämestä: KIITOS ÄITI.

Ruokapostauksia tulee myös jatkossa lisää – lupaan. Reseptejäkin saa pyytää, jos kiinnostaa.

Mainokset

Tietoa kirjoittajasta

Otto.

Vajaa nelikymppinen insinööri rakennuttaa, harrastaa ja urheilee.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s