Nyt on ollut aivan selkeä raksakrapula viimeiset pari viikkoa vallallaan. Oikein perinteinen dagen efter -meininki; väsyttää, huono olo, sokerit alhaalla, ruoka ei maistu ja mieli tekisi vain pysyä sängyssä ja odottaa aikaa parempaa… Tämä on tehnyt sen, että muuttolaatikot pysyvät purkamatta ja talo ei valmistu kuvauskuntoon oikein millään.
Muutaman listan maalailin viime viikolla ja vielä pitäisi muutama käsitellä. Pihatöitä olen suunnitellut aloittavani jo monena päivänä, mutta hyvin suunniteltu on jo puoliksi tekemätön vai miten se menikään.. Tekemättömien töiden lista on pitkä kuin arkipyhän jälkeinen perjantai töissä. Ehkä se tästä vielä. Ensi viikolla.
Tänään kuitenkin unohdamme talolla olevat tekemättömät työt ja suuntaamme appivanhempien avuksi Kaakonkulmalle. Viikonlopun urakkana purkaa piippu sekä takka. Tarkoittaa siis n. 3000 kg tiiliä kannettavana. Onneksi tätä on treenattu jo paljon, joten taitaa olla ns. helppo keikka.
Monessa blogissa on kerrottu pihasuunnitelmista ja myös niiden edistymisestä. Osmankäämin piha tulee olemaan helppohoitoinen, käytännöllinen ja vähäkukkainen. Kirsikkapuita, hortensioita, rodoja yläpihalle, metsäköynnöksiä, erilaisia heiniä kivikkoon, muutama pioni sekä mahdollisesti muutama jalokärhö.. Siinäpä ne. Hyötypuutarhapuolelle haluaisin keltaluumua, valkea kuulas -omenapuun sekä mahdolliesti pari karviaista.. Sitten joskus teen kasvihuoneen. Jos jaksan.
Nyt kaikille oikein mukavaa viikonloppua!
